en-Fleksaava sekaani

10/04/2022

Syön päivittäin. Kolmesta viiteen isompaa tai pienempää ruokakokonaisuutta. Tunnistan olevani fleksaava sekaani. Siis hetkinen....

Semivegetaristi eli fleksaaja on henkilö, joka pääsääntöisesti syö kasvisruokaa ja satunnaisesti lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Sekaani eli sekis on sekasyöjä eli henkilö, joka syö satunnaiseti lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Mikä sitten on fleksaava sekaani? Minä määrittelen itseni fleksaavaksi sekaaniksi koska syön pääsääntöisesti kasvisruokaa, usein kalaa ja satunanisesti lihaa. Valitsen maidoista useimmiten kauramaitovaihtoehdon ja juustot ovat jääneet enää herkutteluhetkiin. Jäätelöistä valitsen usein vegaanivaihtoehdon. Nyt on tullut niin hyviä uutuuksiakin, kuten 3kaverin pistaasitötterö. Vegaaninen sekin on. Ja ihan herkkujen herkku.

Ruoan sanotaan olevan kuin muoti. Muuttuvan ajan mukaan. Mikä sitten on vaikuttanut minun ruokaidentiteetin kehittymiseen? Onko se muotoutunut trendien vai oman ikääntymiseni myötä. Väitän, että kyse on molemmista.

Maailman ruokatrendit kehittyvät voimakkaasti. Ruokakeskustelua käydään kiivaasti ja se haastaa tiedettä. Viralliset suositukset kehittyvät ja niitä tuottavat mm Valtion ravitsemusneuvottelukunta pohjautuen tutkittuun tietoon. Sosiaalinen media tuottaa tähän kaikkeen oman ulottuvuuden. Onhan meistä jokainen oman ravitsemuksensa asiantuntija. Kyllä olemme omamme, mutta ilman koulutusta voi olla huono mennä neuvomaan muita paitsi vertaistuen merkityksessä. Muiden ruoka-ajatuksien lukeminen ja havainnoiminen on kyllä mielenkiintoista.

Ruoka ei ole enää vain ravintoa. Se kuvastaa omaa idenititeettiämme. Samalla rakennamme omaa identiteettiämme myös muiden silmissä. Ruoalla niin kuin omistamillamme tavaroillamme on ollut näyttöarvoa perinteisesti. Seitsemän sortin kahvipöytä on kertonut varallisuudesta. Tänä päivänä vastuulliset valinnat tarjottavissa kertovat omaa tarinaansa. Se, mitä valintoja teemme ruokapöytäämme kertoo myös meidän identiteetistä elleivät ne ole vain näytön takia hankittu ja tarjottu.

Minä olen siis fleksaava sekaani. Luxemburgilaisista Bernard Massardin kuohuviineistä pitävä... näin sivuväitteenä todettava... Väitän, että ruokaidentitettiini on kehittynyt sekä ajan että iän myötä. Aika ja suomalaisen ruokateollisuuden kehittämistoimet ovat helpottaneet kasvisruokavalion suosimista. Samalla olen itse viisikymppisenä tiedostavampi kuin kolmekymppisenä olin ruokavalintojeni suhteen. Nuorempana tärkeämpää oli saada vatsa täyteen ja olla tyytyväinen. Nykyään tärkeää on myös hyvä olo sekä ruokailun jälkeen että myös myöhemminkin. Koko rahan edestä syöminen esimerkiksi buffetista ei enää oikein istu hyvinvointiini. Lasillinen tai kaksi kuohuviiniäkin maistuu silloin tällöin, mutta huomattavasti pienempinä kertamäärinä kuin nuorempana. Nykyään se todellakin jää lähes aina korkeintaan kahteen lasilliseen.