en-Kiitollisuus

11/11/2022

Kiitollisuus on taito, jota olen opetellut pitkään. Nuorempana ajattelin, että ruoho on vihreämpää aidan tuolla puolella, muilla on varmasti paremmin ja joku muu on parempaa kuin tämä minun oma.

Korona-aika pakotti pysähtymään ja olen kiitollinen siitä. Monta tärkeää asiaa, joita olin pitänyt itsestään selvyytenä eivät enää olleetkaan saatavilla. Yksi minulle kovimmista menetyksistä oli mahdollisuus matkustaa, mahdollisuus käydä hakemassa valoa ja lämpöä loka-marraskuussa. Toinen haaste oli kiireettömyys. yht´äkkiä se vyöryi päälle. Alkuun kiireettömyys ja pelko omasta ja läheisten terveydestä valtasi mielen. Kun huomasi Koronan olevan hallittavissa tuntui kiireettömyyskin hyvältä. Itse asiassa aloin nauttimaan kiireettömyydestä.

Tapasimme ystäviä usein ulkoillen viikonloppuisin päivällä - se oli ihanaa. Viikonloppuiltaisin oltiin kotona ja katsottiin televisiota. Ihanaa sekin. Poissa olivat hyvin syödyt ja joudut illat ystävien kanssa. Tunsin kiitollisuutta hitaudesta ja kiireettömyydestä ja terveellisestä ja liikunnallisesti tavasta kohdata ystäviä. Toivon, että tämä tapa jatkuisi myös pandemian jälkeiseen aikaan. Vähän on jatkunut, mutta monta muuta kiirettä pitävää tapaa on myös palannut. Niistäkin kiitollinen, kuten erilaiset juhlat.

Tätä blogia kirjoittelen lentokentällä. Olen palaamassa tyttäremme kanssa 10 pv syyslomamatkalta Kroatiasta. Matkassa olimme tällä kertaa kahdestaan. Aivan ihana matka. Kiitollinen.

Olemme viettäneet aikaa kiireettä, liikkuen, paljon jutellen, lukien kirjoja, makoilen, veneilleen ja purjehtien ja nauttien paikallisesta ruokakulttuurista. Kiitolllinen. Kaupan päällisenä olemme saaneet nauttia huoneistomme ikkunoista ja terassilta aukeavasta maisemasta Adrianmerelle, valosta ja lämmöstä.

Tämä kiitollisuuden tunne, painan tämän syvälle sydämeeni nauttiakseen tästä myös niinä hetkinä kun myrskyää ja on pimeää ja kaikki ei mene ihan putkeen. Nyt on ihana palata takaisin kotiin, tavata aviomies ja Russeli-Esko sekä huomenna myös poikamme ja miniäehdokkaat viettäessämme kaikki yhdessä aviomiehen ja minun huomista 25v hääpäivää.

Runotalo.fi verkkosivulta olen löytänyt ajatelman, joka mielestäni on erinomainen. Tällä ajatuksella on hyvä jatkaa eloa eteenpäin, kiitollisena ja hymyillen.


Kirkas valo loistaa ylläni,

sehän on aurinko.


Ei se olekaan.


Se olen minä itse,

olen alkanut hymyillä.