Etätöitä, paikallistöitä ja valoa
Marraskuun lähestyminen on minulle kova paikka. Valo vähenee, ruoka maistuu entistä paremmalta ja tunnen vaipuvani sohvan nurkkaan. Vuosi vuodelta vähän syvemmälle. Nykyään ei riitä enää pelkkä marraskuu, vaan myös tammikuu tuntuu raskaalta. Varsinkin meille pääkaupunkiseutulaisille pimeys voi olla armotonta. Jos olisi lunta ja kunnon talvi, tilannehan olisi aivan toinen.
Ollessani vielä virkatöissä haaveilin usein siitä, että voisin paeta Suomesta marraskuuksi jonnekin valoon ja lämpöön. Nykyään yrittäjänä olen onnistunut järjestämään työkuvioni niin, että suomalaisen mörköajan keskelle mahtuu myös aurinkoa.
Käyn Aurinkorannikolla, erityisesti Fuengirolassa, pitämässä suomalaisille ruokakursseja sekä työskentelen ruoka- ja matkailutoimittajana. Samalla teen etätöitä Suomeen. Tavallisten Suomi-töiden päälle tulevat siis vielä Espanjan työt, joten työpäivät venyvät välillä melkoisen pitkiksi. Silti huomaan jaksavani täällä paremmin. Ja auttaa siinä myös suomalainen kahvi, jota aina mukana. Yleensä myös ruisleipää ja tällä kertaa myös purkillinen kaurajuomaa myöhäisen saapumisen takia.
Olen miettinyt, mistä se parempi jaksaminen johtuu. Miksi pitkätkään työpäivät eivät tunnu täällä yhtä raskailta kuin Suomessa? Miksi energiaa riittää vielä ulkoiluun, ihmisten tapaamiseen ja kaikenlaiseen puuhasteluun?
Valolla ja lämmöllä on varmasti valtava merkitys. Kun aamulla herää valoon ja ulos voi lähteä ilman suurta varustautumista, päivä alkaa aivan eri tavalla kuin marraskuisessa Suomessa. Liikkuminen tuntuu helpommalta, terveellinen ruoka maistuu ja mielikin on virkeämpi. Kyllä minä näitä asioita Suomessakin teen, mutta täällä kaikki tuntuu sujuvan jotenkin vaivattomammin.
Ja mikä parasta, viikonloppuisin riittää energiaa myös retkeilyyn ja uusiin elämyksiin. Viime lauantaina kävin Málagassa tutustumassa peräti kolmeen kauppahalliin. Samalla reissulla ehdin nauttia aamiaisen ja vielä myöhäisen lounaankin kaupungilla. Sunnuntaina suuntasin puolestaan Mijas Puebloon viini- ja juustofestivaaleille. Ruoka, paikalliset maut ja uusiin paikkoihin tutustuminen ovat minulle sekä työtä että suuri ilo. Tällaiset viikonloput antavat valtavasti energiaa, vaikka viikolla olisi tullut tehtyä pitkää päivää. Lisäksi viikolla olen käynyt noin joka toinen päivä Reformer Pilates -tunneilla.
Myös ihmisillä on suuri merkitys. Täällä ollaan paljon ulkona, kohdataan toisia ja jäädään juttelemaan. Jopa me suomalaiset tunnummekin täällä tavallista puheliaammilta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja uusi tulija otetaan helposti mukaan porukkaan. En ole kertaakaan kokenut täällä ollessani yksinäisyyttä tai pelkoa. Eilen sunnuntaina kävin illalla vielä kuuntelemassa Andalucian Swing Bandia. Oli kiva ilta kuunnella musiikkia ennestään tuntemattomien kanssa ja mielenkiintoisia keskusteluita.
Tosin on muistettava, että vietän täällä kerrallaan vain puolestatoista kahteen ja puoleen viikkoon. Sitten palaan taas Suomeen. En siis elä täällä ympärivuotista arkea, vaan tulen tekemään töitä ja samalla nauttimaan valosta ja lämmöstä. Ehkä juuri tässä onkin yksi syy siihen, miksi viihdyn täällä niin hyvin.
Vaikka teen täälläkin ruokaa, pesen pyykkiä, käyn kaupassa, ulkoilen ja teen töitä, arki tuntuu kevyemmältä. Suomessa mukana kulkee koko kodin ja elämän pyörittäminen kaikkine velvollisuuksineen. Täällä voin keskittyä enemmän työntekoon, ihmisiin ja omaan hyvinvointiini. Välillä on aviomieskin päässyt töiltään mukaan, tälle matkalle ei.
Olenkin alkanut ajatella, ettei jaksaminen ole aina kiinni siitä, kuinka paljon töitä tekee. Myös sillä on merkitystä, missä ja millaisessa ympäristössä työtään tekee. Tiedän hyvin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta lähteä työskentelemään ulkomaille. Eikä tämäkään mitään lomailua ole. Työt on tehtävä täällä aivan samalla tavalla kuin Suomessa, joskus jopa pidempää päivää.
Mutta olen kiitollinen siitä, että olen pystynyt rakentamaan itselleni tällaisen tavan tehdä töitä. Nämä muutaman viikon jaksot Espanjassa antavat minulle valoa, iloa ja voimia, joita voin viedä mukanani myös Suomen pimeään talveen.
En tiedä, tuntuisiko elämä täällä yhtä kevyeltä, jos asuisin Aurinkorannikolla ympäri vuoden. Ehkä tavallinen arki velvollisuuksineen löytäisi minut täältäkin. Juuri nyt tämä toimii minulle erinomaisesti.
En tule Espanjaan tekemään vähemmän töitä ja lomailemaan. Tulen tänne tekemään töitä valossa – ja huomaan, kuinka paljon se vaikuttaa jaksamiseeni.