Pohjoismainen kotiruokakurssi kiinnosti Luxemburgissa

Vietin viikonlopun Luxemburgissa pitämässä ruokakursseja teemalla Nordic food ja Nordic cooking. Kyse ei ollut ensimmäisestä kerrasta – eikä viimeisestä. On aina yhtä kiinnostavaa huomata, miten suuri kiinnostus pohjoismaista ruokaa kohtaan maailmalla on. Kun puhun suomalaisesta ja pohjoismaisesta kotiruoasta ja näen osallistujien silmien säihkeen, syttyy samalla jotakin myös minussa – siinä sydämeltään kotitalousopettajassa, köksänopessa, joka edelleen innostuu siitä hetkestä, kun joku oivaltaa ruoan kautta jotain uutta.

Mutta mikä meidän ruokakulttuurissamme oikein kiehtoo?

Ensimmäisenä nousevat esiin raaka-aineet. Pohjoismaisen keittiön perusta on yksinkertainen ja puhdas: juurekset, marjat ja kala. Nämä ovat monelle tuttuja, mutta tapa käyttää niitä on erilainen kuin monissa muissa keittiöissä. Juureksista tehdään meillä paljon muutakin kuin lisuke – niistä syntyy keittoja, laatikoita ja uuniruokia, jotka ovat täynnä makua.

Marjat puolestaan hämmästyttävät monia kuin myös juuresten laajakäyttö. Mustikat, puolukat ja tyrnit ovat meille arkipäivää, mutta muualla ne koetaan usein lähes superruokana. Se, että metsästä voi poimia marjoja suoraan omaan keittiöön, tuntuu monista lähes eksoottiselta. Ja juuresten kypsentäminen uunin lempeydessä avaa aivan uuden ulottuvuuden keskieurooppalaisille.

Kala on tietenkin toinen tärkeä osa pohjoismaista ruokapöytää. Yksinkertaiset valmistustavat korostavat raaka-aineen omaa makua – paistettu kala, uunissa kypsennetty lohi tai vaikka perinteinen kermainen kalakeitto.

Ehkä kuitenkin kaikkein yllättävintä kiinnostusta herättää ruoan tavallisuus. Se, mikä meille on arkista, on muille uutta ja kiinnostavaa. Hiivataikina on tästä hyvä esimerkki. Kun taikinasta leivotaan kaurasämpylöitä tai korvapuusteja, syntyy jotain hyvin pohjoismaista: yksinkertaista, lämmintä ja kodikasta.

Luxemburgin kurssilla juuri nämä asiat nousivat keskusteluissa esiin. Ei niinkään hienostelu tai monimutkaiset tekniikat, vaan puhtaat raaka-aineet, uunissa kypsentäminen ja leivonnan perinteet.

Ehkä juuri tässä onkin pohjoismaisen ruoan viehätys: se on rehellistä, selkeää ja lähellä luontoa. Sellaista ruokaa, joka maistuu yhtä hyvin arkena kuin juhlanakin – ja joka kiinnostaa yhä enemmän myös maailmalla.

On ollut suuri ilo viedä pohjoismaisen ja erityispiirteenä suomalaisen ruoan ilosanomaa Luxemburgiin. Samalla on alkanut kypsyä ajatus: ehkä tätä voisi tehdä muuallakin.

Ho hoi suomalaiset suurlähetystöt! Miten olisi suomalaisen kotiruoan kurssi köksänopen pitämänä? Ruoka on yllättävän tehokas kulttuurilähettiläs – ja usein myös paras tapa kertoa, millainen maa Suomi oikeastaan on. Ja nyt siihen laittaisimme omat kädentaidon.