Matalapaineen alakulolle vihdoin nimi: meteopatia

Kun sää, matalapaine, harmaus ja sade, vaikuttaa suoraan mieleen ja oloon. Tänä kesänä se on tuntunut erityisen vahvasti pitkien matalapainejaksojen aikoina. Väsymys.

Olen pitkään miettinyt, miksi jotkut säät vievät kaiken energian. Muutaman vuoden olen tiennyt: meteopatia eli sääherkkyys. Se on ihan oikea juttu. Jo pelkkä tieto tästä toi helpotusta. Se tunne, etten ole ainoa enkä vain laiska tai huono ihminen. Hermostoni vain reagoi herkästi matalapaineeseen.

Sääherkkyys tarkoittaa kehon ja mielen reagoimista sääolosuhteisiin, kuten ilmanpaineen vaihteluihin, harmauteen, kosteuteen tai tuulen ja lämpötilan äkillisiin muutoksiin. Näistä matalapaine on monelle se kaikista raskain tekijä.  Minullekin. Kun ilmanpaine laskee ennen sadetta tai ukkosta, osa ihmisistä tuntee olonsa selvästi raskaammaksi – ja tälle on olemassa biologinen selitys. Ilmakehän paineen laskiessa kehon hapensaanti voi heikentyä, mikä vaikuttaa vireystilaan ja aineenvaihduntaan. Samalla kallonsisäinen paine saattaa muuttua, mikä voi laukaista päänsärkyä tai migreeniä. Joillain taas matalapaine tuo tullessaan selittämätöntä alakuloa, väsymystä tai ahdistuneisuutta. Erityisesti ne, joilla on taipumusta masennukseen, migreeniin, nivelvaivoihin tai hermoston yliherkkyyteen, voivat kokea nämä muutokset tavallista voimakkaammin.

Tutkimuksissa meteopatiaan on yhdistetty myös muutoksia hormonitasoissa ja autonomisen hermoston toiminnassa. Näitä muutoksia ei voi tuntea sormella, mutta keho kyllä tietää, että jotain tapahtuu – ja reagoi sen mukaan.

Tieteellisesti meteopatia ja sääherkkyys eivät ole pelkkiä uskomuksia. Niitä on tutkittu sekä kliinisissä potilasaineistoissa että eläinkokeissa. Esimerkiksi METEO-Q-niminen kyselylomake on kehitetty kartoittamaan, kuinka voimakkaasti sääolosuhteet vaikuttavat ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan. Kyselyn avulla on voitu todentaa, että osa ihmisistä kokee sääherkkyyden hyvin voimakkaana ja että oireet toistuvat tietyissä säätyypeissä.

Minulle henkilökohtaisesti suurin oivallus oli se, että tämä ei ole vain oma kuvitelma. Kun oireille saa nimen, niitä ei enää tarvitse kantaa yksin tai piilossa. Sääherkkyys ei ole laiskuutta tai yliherkkyyttä väärässä mielessä – se on tapa, jolla keho suojaa itseään ja reagoi ympäristöön. Eikä sitä tarvitse hävetä.

Tiedon lisäksi olen huomannut, että myös pienet arjen valinnat voivat helpottaa oloani. Jos tiedän, että sää on muuttumassa, yritän nukkua riittävästi ja liikkua edes vähän ulkona. Harmaus ei tunnu niin raskaalta, jos siihen yhdistyy luonnonvalo edes pilviverhon läpi. Useimmiten hyväksyn, että olo on matalapaineella väsynyt, enkä vaadi itseltäni liikaa.

Vaikka säätä ei voi hallita, sen vaikutuksia voi oppia ymmärtämään – ja siinä on jo paljon. Kun matalapaine on päällä tiedän sen vaikutukset kehooni ja mieleeni. Tiedän, että se menee ohi ja en ole ainoa, joka kärsii. Tiedän, että myös korkeapaineen on tultava jossain vaiheessa. Tänä kesänä se on kyllä ollut tosi tiukassa....

Tunnistatko sinäkin tämän tunteen?