Niin, mitä ne käytöstavat oikeastaan ovat? Osaammeko me aikuisetkaan niitä aina – saati sitten lapsemme? Jos lapset eivät ole koskaan olleet tilanteissa, joissa hyviä tapoja voisi oppi tai jos me emme ole itse näyttäneet heille esimerkkiä, niin mistä se oppi tulee? Koulustako? Päiväkodista? Vai pitäisikö se kuitenkin löytyä eniten kotoa?
Kaupallinen yhteistyö Järvikylä/Famifarm Oy
Peruna on ollut suomalaisen ruokapöydän kulmakivi sukupolvien ajan, mutta viime vuosikymmeninä sen asemaa ovat haastaneet pasta ja riisi. Vuodesta 1965 vuoteen 2016 jokainen suomalainen on vähentänyt perunan syömistään noin sadalla kilolla – se on valtava muutos.
Kun sää, matalapaine, harmaus ja sade, vaikuttaa suoraan mieleen ja oloon. Tänä kesänä se on tuntunut erityisen vahvasti pitkien matalapainejaksojen aikoina. Väsymys.
Julkaisin hiljattain sosiaalisessa mediassa kesäsalaattiresepti-reelsin, jonka raaka-aineet olivat kotimaisia: varhaisperunaa, kaalia, kananmunaa, jogurttia ja mausteena piparjuuritahnaa (ruotsalaista) sekä sinappia. Yksinkertainen, sesonkiin sopiva annos – ja samalla hyvä esimerkki siitä, miten arkisilla valinnoilla voi tukea laajempia...
Ajatuksia yrittäjyydestä, kokkikilpailuista ja tasa-arvosta asiantuntijakentällä
Istuin Finnairin lennolla, kun vieressäni istuva ulkomaalainen liikematkustaja kysyi, mitä suomalaista tässä business-luokan ateriassa oli. Katsoimme annosta, ei mitään. Mikään osa ei ollut suomalaista ei edes leipä eikä myöhemmin tarjottu pulla. Tämä pieni hetki kertoo isosta asiasta: mitä me oikein viestimme itsestämme? Ja miten me suomalaiset...
Viime aikoina olen saanut osallistua moniin erilaisiin tilaisuuksiin. On ollut juhlia, asiakasiltoja, seminaareja ja verkostoitumistapahtumia niin Suomessa kuin ulkomaillamin. Niissä on tarjottu upeita ruokia, usein huipputekijöiden valmistamia. Kerta toisensa jälkeen minua on jäänyt vaivaamaan sama kysymys: kuinka hyvin ruoka ja juoma on mietitty...
Miksi meillä on aina kiire? Onko se suomalainen juttu? Vai juurtunut tapa kaupunkielämän rytmiin? Kiire on jatkuvasti läsnä – erityisesti Suomessa, missä työelämä pyörii tiukasti aikataulujen ja tehtävälistojen ympärillä.
Me puhumme usein osaajapulasta, taloushaasteista ja työllisyyden parantamisesta kunnissa. Mutta mitä jos alkaisimme puhua mahdollisuuksista – erityisesti niistä, jotka ovat jo täällä, valmiina käytettäväksi?
