Istuin Finnairin lennolla, kun vieressäni istuva ulkomaalainen liikematkustaja kysyi, mitä suomalaista tässä business-luokan ateriassa oli. Katsoimme annosta, ei mitään. Mikään osa ei ollut suomalaista ei edes leipä eikä myöhemmin tarjottu pulla. Tämä pieni hetki kertoo isosta asiasta: mitä me oikein viestimme itsestämme? Ja miten me suomalaiset...
Viime aikoina olen saanut osallistua moniin erilaisiin tilaisuuksiin. On ollut juhlia, asiakasiltoja, seminaareja ja verkostoitumistapahtumia niin Suomessa kuin ulkomaillamin. Niissä on tarjottu upeita ruokia, usein huipputekijöiden valmistamia. Kerta toisensa jälkeen minua on jäänyt vaivaamaan sama kysymys: kuinka hyvin ruoka ja juoma on mietitty...
Miksi meillä on aina kiire? Onko se suomalainen juttu? Vai juurtunut tapa kaupunkielämän rytmiin? Kiire on jatkuvasti läsnä – erityisesti Suomessa, missä työelämä pyörii tiukasti aikataulujen ja tehtävälistojen ympärillä.
Me puhumme usein osaajapulasta, taloushaasteista ja työllisyyden parantamisesta kunnissa. Mutta mitä jos alkaisimme puhua mahdollisuuksista – erityisesti niistä, jotka ovat jo täällä, valmiina käytettäväksi?
Millainen merkitys henkisellä vapaudella on työelämän valintoihin? Minna Canthin viisaat sanat ovat osoittautuneet ajankohtaisiksi myös omassa elämässäni. Tie oman intohimon löytämiseen ei ollut suora, mutta yrittäjyys ja ruokamatkailu avasivat ovet uudenlaiseen työntekemiseen ja vapauteen.
Leipä on ollut suomalaisen ruokakulttuurin kulmakivi vuosisatojen ajan, mutta sen rooli on muuttunut. Siinä missä ruisleipä ja täysjyväleivät ovat vahvoja ja ravitsevia sankareita, prosessoidut höttöleivät voivat olla petollisia pahiksia. Mutta jos suomalainen leipä olisi supersankari, kuka se olisi? Lähde mukaan matkalle, jossa leivät saavat omat...
Suomalainen perusopetus on ollut kansainvälisen ihailun kohde, mutta viime vuosina oppimistulokset ovat heikentyneet ja opettajien työtaakka kasvanut merkittävästi. Kun opettajat joutuvat yhä enemmän toimimaan sosiaalityöntekijöinä ilman tarvittavaa koulutusta ja resursseja, kärsii oppiminen.
On aika palauttaa opettajille mahdollisuus keskittyä...
Täysjyvävilja on yksi suomalaisen ruokakulttuurin kulmakivistä, mutta sen käyttö on viime vuosina jäänyt yllättävän vähäiseksi. Ravitsemussuositusten 2024 mukaan meidän tulisi saada päivittäin 90 grammaa täysjyväviljaa. Todellisuus on huomattavasti matalampi.
Marttojen kasvisruokasitoumus on herättänyt keskustelua, mutta miksi ruokavalion monipuolistaminen nähdään uhkana? Kasvisruoan käytön lisääminen ei tarkoita lihan kieltämistä, vaan kestävää ja terveellistä tapaa syödä. Edelläkävijöitä tarvitaan näyttämään suuntaa ja Martat tekevät tässä loistavaa työtä – ei pakottamalla, vaan inspiroimalla. Onko...
Elinvoimainen Espoo – yrittäjyyden kaupunki
