Marraskuun lähestyminen on minulle kova paikka. Valo vähenee, ruoka maistuu entistä paremmalta ja tunnen vaipuvani sohvan nurkkaan. Vuosi vuodelta vähän syvemmälle. Nykyään ei riitä enää pelkkä marraskuu, vaan myös tammikuu tuntuu raskaalta. Varsinkin meille pääkaupunkiseutulaisille pimeys voi olla armotonta. Jos olisi lunta ja kunnon talvi,...
• Kaikkea lautasen ja lasin väliltä •
Katin Blogi
Makujen yksinkertaisuus
Italialaiset ovat tehneet yksinkertaisista raaka-aineistaan maailman ihaileman ruokakulttuurin. Tomaatti saa maistua tomaatilta, sieni sieneltä ja juusto juustolta – eikä kukaan kaipaa lautaselle selityksiä. Mutta miksi sama yksinkertaisuus ei tunnu meillä yhtä arvokkaalta? Jos italialainen voi olla ylpeä pastastaan, miksi suomalainen ei voisi olla...
Smakujen Porvoo
Mitä ihmettä Porvoossa on tehty? Noin 50 000 asukkaan kaupungista on kasvanut yksi Suomen kiinnostavimmista ruokakaupungeista: voi nauttia Michelin-tason gastronomiasta ja hetkeä myöhemmin herkutella yli 150-vuotiaan Brunbergin makeisilla ja aina on Runebergin torttuja tarjolla.
Miksi nuori jättää kouluruoan syömättä? Helppo vastaus on: koska ruoka ei maistu.
Miksi sinä syöt perunaa?
Perunaosastollamme Farmari-näyttelyssä Kalajoella kävijät vastasivat – ja tulokset vahvistivat käsitystäni.Peruna on suomalaisen ruokapöydän klassikko, jota pidetään monikäyttöisenä.
Toukokuun lopulla olin MTV Oy:n Huomenta Suomi -ohjelmassa keskustelemassa varhaisperunakauden alkamisesta. Valmistimme lähetyksessä hölskyperunoita ja puhuimme siitä, miten varhaisperuna oikeasti kuuluu valmistaa. Annoin myös ehkä elämäni siteeratuimman neuvon: perunat kannattaa laittaa kiehuvaan veteen, jotta niiden pinta ei geeliydy ja...
Rakkaudesta pistaasiin
Pistaasi on ollut suuri rakkauteni jo ihan pikkutytöstä. Muistan edelleen Italian matkat jo 1970-luvulla vanhempieni kanssa – sen pienen ylpeyden tunteen, kun tilasin itse: "uno pistacchio gelato, grazie." Ja se oli aina tuo pistaasigelato.
Juhlaa arjen keskellä
Elämässä on vaiheita, jotka huomaa vasta kun ne ovat jo vaihtuneet seuraavaan. Eilen koimme yhden niistä: perheemme nuorimmainen täytti 18 vuotta. Yhtäkkiä havahduimme siihen, että meillä ei ole enää yhtään alaikäistä lasta. Se tuntuu samaan aikaan haikealta, mutta myös valtavan merkitykselliseltä rajapyykiltä.
Kainuu opettaa
Kainuu opettaa totesi kollegani, kun viestittelin kanssaan Vuokatin etä- ja talvilomaviikkomme jälkeen. Jäin pohtimaan asiaa. Mitä Kainuu oikeastaan minulle opetti?
Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi – jo yhdeksännen kerran. Uutinen herättää joka vuosi saman reaktion: hämmennystä, huvittuneisuutta ja ehkä pientä ylpeyttä. Miten maa, jossa valitetaan säästä, vältellään small talkia ja juodaan kahvia enemmän kuin missään muualla, voi olla maailman onnellisin?











