Mitä ihmettä tapahtui? Jääkaapissa on ruokaa, mutta teinimme huomauttaa, että ei ole mitään syötävää. Taas sillä on joku patukka kädessä ja Wolt-kuski kantaa meille pizzaa. Kuinka tässä nyt näin kävi?
Suomalaisen ruoan päivä on ajoitettu loistavaan ajankohtaan. Satokautemme kukoistaa. Meidän on helppo hankkia elintarvikekaupasta maukasta suomalaista kausiruokaa. Minä suosinkin suomalaista, erityisesti kesällä ja syksyllä. Nyt se on maukasta, edullista ja helposti saatavilla. Talven pimeinä kuukausina makunystyräni haikailevat usein kaukomailla...
Mitä Itämeri merkitsee minulle? Meren tuoksua ja tunnetta iholla uinnin jälkeen, kauneutta ja suurta vapauden tuntua. Itämeri on minulle tärkeä. Olen aina asunut rannikolla, varhaislapsuudessa saarellakin.
Oli tarve päästä vain ja ihan naisten kesken nauttimaan patikoinnista ja luonnosta, taiteesta, hyvästä ruoasta ja ystävyydestä. Kohteeksemme valikoitui Ahvenanmaa - ihan kuin matkustaisi ulkomaille kohde.
Koulut ovat alkaneet ja Suomen lomakohteissa on vähän asiakkaita. Ahvenanmaalla positiivisesti turisteja vielä, mutta ei ruuhkaksi. Hyvä aika lähteä naisten kesken Ahvenanmaalle, jossa ystävälläni on mökki. Suunnitelmissa oli keskustelua, höpötystä, patikointia, taidetta, ruokaa ja rentoutumista. Ahvenanmaa on aina hyvä kohde.
Keräkaali jakaa meidän rintamalinjat kahtia. Siitä joko pitää tai sitten ei. Minä kuulun niihin, jotka pitävät. Olen aina pitänyt. Ja niin pitävät lapsemmekin. Jo lapsuuden kodissani syötiin kaalia usein joko raakana tai kypsennettynä. Niin syödään meilläkin.
Aamiainen - tuo meidät kahteen leiriin jakava aihe. Toiset eivät syö aamiaista, ei todellakaan. Ja toisille se kuuluu jokaiseen aamuun, ehdottomasti.
Hui, mikä sanahirviö tuo otsikko on! Ruoka onkin sitten ihan mielettömän maukasta.
